Ravintola-alan arvostetut PRO-palkinnot jaetaan jälleen

Kovien aikojen koettelema ravintola-ala valmistautuu juhlaan, arvostettujen PRO-palkintojen jakoon. Tunnustukset hyvin tehdystä työstä luovat uskoa siihen, että osaajille on tarvetta myös tulevaisuudessa.

Kuvat: Aki Rask, Pekka Karppinen

Maanantai-iltana 29. tammikuuta Oopperatalosta kajahtaa. Vuoden kokit ja keittiöpäälliköt sekä lukuisat muut ravintola-alan huippuammattilaiset palkitaan perinteikkäässä PRO-gaalassa. Palkintokategorioita on 16, ja niissä ovat edustettuina muun muassa ravintoloiden, ammattikeittiöiden, kahviloiden ja oppilaitosten työntekijät.

”Gaalan tarkoituksena on nostattaa horeca-väen ammattiylpeyttä ja tuoda valokeilaan alan parhaat tekijät. Tapahtuma on odotettu ja palkinnot haluttuja. Aina on heitä, jotka haluavat olla parhaita siinä mitä tekevät”, hehkuttaa Omnipress Oy:n toimitusjohtaja Sari Mikkonen-Mannila.

Yhtiön kustantama Aromi-lehti on toiminut PRO-gaalan järjestäjänä alusta lähtien eli vuodesta 2003. Koronavuosina tapahtuma järjestettiin ”kuplassa”, johon tulijat testattiin. Aromin päätoimittaja Outi Tuomivaara kertoo, että liput vuoden -24 gaalaan myytiin loppuun ennätysajassa.

”Kysynnän puolesta tilaisuus olisi voitu pitää paljon isommissakin puitteissa, mutta halusimme järjestää sen upeimmassa paikassa, mitä Helsingistä löytyy, eli Oopperatalossa.”

Juhlapöytien ääreen pääsee noin 650 onnekasta. Muilla on mahdollisuus seurata palkintojenjakoa suorana verkkolähetyksenä.

Menestyksen mahdollistajat

Vuoden ravintolapäällikön palkinnon ojentaa Eezy Henkilöstöpalveluiden asiakkuusjohtaja Kaisa Jääskeläinen. Eezy on toiminut useana vuonna ravintolapäällikkö-kategorian sponsorina. Itsekin pitkään ravintolapäällikkönä työskennellyt Jääskeläinen sanoo, että tehtävässä vaaditaan tänä päivänä paljon.

”Hyvä ravintolapäällikkö on palveluammatissa paitsi asiakkaita myös omaa tiimiään kohtaan. Hänen roolinsa on mahdollistaa työntekijöiden onnistuminen, antaa heille työkaluja hyviin asiakaskohtaamisiin ja hyvien asiakaskokemusten tuottamiseen.”

Ravintolapäällikön pitää pystyä hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia unohtamatta pieniä yksityiskohtia, jotka voivat olla ratkaisevia. On uskallettava kokeilla ja kehittää, miettiä asioita uudella tavalla.

”Työvuorosuunnittelua ei voi enää tehdä sillä ajatuksella, että kaikki pystyvät tekemään kaikkea. Tiiminvetäjän tulisi hahmottaa, mitkä ovat kriittisimmät tehtävät, joissa ammattitaitoa tarvitaan, ja mistä tehtävistä on mahdollista suoriutua vähemmälläkin kokemuksella.”

Koronapandemian vuosina 2020–22 hotelli- ja ravintola-alalta poistui paljon kokeneita tekijöitä. Syntyi työvoimapula, josta kärsitään edelleen.

”Joissain paikoissa tilanne on aika vaikea. Vastuussa olevat henkilöt joutuvat tekemään hyvinkin pitkää päivää, ja jaksaminen voi olla koetuksella”, Tuomivaara arvioi.

Jääskeläisen mukaan niukkuutta on enemmän osaajista kuin hakijoista. Tahtoa uusien tähtien tekemiseen kysytään niin ravintolapäälliköiltä kuin rekrytoijiltakin.

”Ammattilaisia ei ole tarjolla määräänsä enempää, eikä hyviä tekijöitä tipahda taivaalta. Perehdytykseen ja koulutukseen on panostettava enemmän, jotta mahdollistetaan menestyksekäs urapolku tulevaisuuden osaajille.”

Ota tai jätä -asenteella ei töitä kannata tarjota, vaan olla valmis räätälöimään työsuhdetta tekijälleen sopivaksi. Ei ole haitaksi kysyä, mitä hakija haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Ravintola-alalla, jos missä, on mahdollisuuksia urakehitykseen. Hyvä työnantaja kulkee työntekijän rinnalla koko työsuhteen ajan.

Veteraaneja ja ulkomaalaisvahvistuksia

Sari Mikkonen-Mannila uskoo, että paljon kiinnostavaa työvoimapotentiaalia on myös eläkeikää lähestyvissä tai sen jo saavuttaneissa henkilöissä.

”Heidän joukossaan on huikeita ammattilaisia, jotka haluaisivat ehkä tehdä kevennettyä viikkoa ja olla ihmisten parissa. Olen huomannut, että ravintoloissa on alkanut näkyä vähän iäkkäämpää henkilökuntaa.”

Konkareiden ohella helpotusta työvoimapulaan tuovat ulkomaiset työntekijät.

”Näkisin, että olemme käännekohdassa: ravintoloiden arjessa englanti on tulossa työkieleksi suomen rinnalle”, päätoimittaja Tuomivaara sanoo.

Monessa työpaikassa tarvitaan silti riittävän suomen kielen taidon omaksumista työyhteisöön sulautumiseksi. Oppilaitokset kehittävät yhdessä yritysten kanssa koulutuskokonaisuuksia, joilla edistetään muualta tulleiden mahdollisuuksia pärjätä suomalaisessa työelämässä.

Alan ajankohtaiset haasteet eivät rajoitu hyvien työntekijöiden saamiseen. Niin ravintoloiden kuin koulujenkin keittiöissä on pähkäilty, miten kallistuneista raaka-aineista saadaan loihdittua asiakkaita tyydyttäviä aterioita. Moni ravintoloitsija on joutunut lyömään hanskat tiskiin, mutta toisaalta uusia paikkojakin on auennut poikkeuksellinen runsaasti. Usko, toiveikkuus ja tekemisen palo eivät sammu.

”Alalla tiedetään, että huonojen aikojen jälkeen koittavat paremmat ajat, mutta ei niitä voi jäädä vain odottamaan. On luotava uutta, ja niin tapahtuukin. PRO-gaalassa sitten iloitaan onnistumisista”, Omnipressin Mikkonen-Mannila hymyilee.